The Good, Bad and the Ugly, part two: THE GOOD.

Posted by in The House

After showing you the scrary bits, it’s time to present the good stuff. There’s a lot of good in the house. It’s been left practically untouched for decades, so there’s a lot of charm left. No bad 80’s wallpaper anywhere. Original kitchen cabinets from 1906. Tiger oak mantle. Pocket doors. Coved fine plaster ceilings. Intricate picture rails. Beneath the gross carpet are beautiful wood floors that have never been uncovered. They’re the original redwood subfloor. The doors and doorknobs are all antiques – even the hinges of the doors are all carved in beautiful Eastlake patterns. A lot of the light fixtures are vintage chandeliers. Even some of the light switches are original (to when the house got electricity). The push button has mother of pearl inlays. They truly don’t make them like that anymore. (Actually, they do still make those, but I’m guessing they’re not bakelite and real pearl)

The worst thing I could ever say about a house we toured was “blech, it’s been remuddled”. You know what I mean – when everything has been stripped out at some point, and replaced with what’s considered trendy at the time. We saw quite a few homes where the interior didn’t match the era of the house at all – one was like a Home Depot catalog home from 1992, and one was a swanky pad from the 1960’s – both were inside a house from 1920.

So I am so grateful, ours is so not remuddled, it’s the exact opposite. Sure, the brown-and-yellow paisley vinyl floor isn’t the original. Neither is the marbleized linoleum underneath that. But the original floor still remains. And the era of the latest renovations, in 1951, is charming on it’s own. We’re going to find use for the steel kitchen cabinets they left for us, after a new coat of paint, they’ll be great, in the garage at least, if nowhere else. And the beautiful stoves. They’re chrome and swank.

Even the stuff that’s newer, like the vinyl wallpaper in the bigger bathroom, and the newer sink in the smaller bathroom, were picked well, they go with the era of the house.

We’re not the kind of renovators, who will force a house this old to become a modern, loft-like open space. Yes, we’re opening up walls, but only in a way it could have been when originally built. The kitchen won’t be open to the dining room, because that would mean either completely changing the ayout of the rooms, or demoing the fireplace and built-ins. Nuh-uh, not on my watch. The sink room might need to go, though, as we don’t have a scullery maid, so we need a plce for the dishwashing machine.

The term we’ve used a lot to describe our intentions is to “bring her back to her former glory”. With respect, but ensuring it will last another hundred odd years.

 

Hyvät, pahat ja rumat, osa kaksi: HYVÄT PUOLET.

Näiden kauhukuvien ja remontin määrän jälkeen varmaan moni siellä kotikatsomoissa huokailee kauhistuneena. Joku taisi ehdottaa talon jyräämistä ja uuden rakentamista (hyi!). Joten tässä esittelyssä nyt ne yksityiskohdat, joihin rakastuimme talossa.

Talo on lähes alkuperäisessä kunnossa, eikä sitä koskaan ole rempattu piloille. Toki joitain asioita on lisäilty vuosien mittaan, niinkuin muovimattoa ja sen alla oleva linoleumi, mutta missään vaiheessa ei ole tehty “kaikki pois ja uutta tilalle” trendiremppaa. Jonka takia niin paljon vanhaa on säilynyt. Mekin aiotaan tehdä oma remppa vanhaa kunnioittaen, nykytrendinä on purkaa seiniä ja tehdä valtavia avoimia tiloja –  tässä tapauksessa se olisi vain niin väärin. Me kyllä avataan seiniä (takaisin), mutta sillä lailla, kuin ne olisi saattaneet olla joskus silloin ennenkin. Joitain moderneja mukavuuksia varten on pakko tehdä liennytyksiä, esimerkiksi se hassu keittiönlavuaarikoppi varmaan mennee purkuun, että saa tilaa tiskikoneelle, meillä kun ei enää nykypäivinä ole saatavilla keittiöpiikaa sinne koppiin raatamaan.

Ovenkahvat on lasisia tai koristeellisia metallisia, saranatkin on koristekuvioituja. Lamput on osittain alkuperäiset, ja taskuovet, ja listat ja takanreunukset koristeellisia. Mattojen ja muovimattojen alla on alkuperäinen punapuulattia. Jopa valokatkaisijan napit on hienoja – niissä on aitoa helmiäistä. Viimeisin remppa on vuodelta 1951, ja silloin vain lisättiin, ja nekin ovat jo omalta osaltaan kivoja, niinkuin hellat ja peltiset kaapit kromireunuksilla. Kaapit saavat uuden elämän alakerrassa, ja uuden maalipinnan. Hella jää käyttöön.

Uudemmatkin jutut, niinkuin vessan lavuaari tai toisen vessan kohokuvioinen tapetti, on valittu taloon sopivaksi, aiotaan jatkaa samalla linjalla.

Tavoitteenamme on saada tämä vanha lyyli takaisin menneiseen loistoonsa, ja samalla varmistaen, että se kestää seuraavat sata vuotta.